Lottopelit – kurkkaus arvontapelien historian hämyihin
Seitsemän oikein ja jättipotti – siinä lienee tiivistettynä monen suomalaisen unelma. Yksi onnekas hetki voi nimittäin tehdä voittajasta miljonäärin, tai ainakin karkottaa arjen rahahuolet joksikin aikaa. Vaikka loton tai kenon pääpotin voittamisen todennäköisyys on tilastollisesti naurettavan pieni – todennäköisemmin salama iskee sinua tai näet pihallasi karhun syömässä banaania – sen elämän kertaheitolla muuttava taika on niin vahva, että ihmiset etsivät arvontalipukkeista onneaan.
Mistä arvontapelit oikein ovat peräisin? Ovatko ne viime vuosisadan keksintö vai löytyykö loton kaltaisia pelejä jo muinaisilta vuosilta? Jatka lukemista niin saat sen selville loton kaltaisten arvontapelien varhaisimmat vaiheet! Casino ei kenties ollut muinaisuuden pelipaikka, mutta arvontapelit olivat arkipäivää.
Kiinalaiset lottosivat jo noin 2 000 vuotta sitten
Kyllä vain, tämänkin keksintö vaikuttaa olevan kotoisin Kiinasta, sic bon, mahjongin, jäätelön, ruudin, kompassin ja paperin tapaan. Loton kaltaisesta pelistä on nimittäin kirjallisia tietoja jo noin vuodelta 200 jaa. Silloin pelillä oli hienostuneelta kajahtava nimi ”valkoisen kyyhkyn peli”. Nimi on looginen, sillä arvonnan tulokset ilmoitettiin fyysiseltä arvontapaikalta poissaolleille kirjekyyhkyjen välityksellä. Arvontatulos kirjoitettiin paperille, joka sidottiin kyyhkyn jalkaan ja sitten lintu lensi osaamaansa reittiä toiselle paikkakunnalle, jossa tulos annettiin tiedoksi siellä asuville. Kiinalaiset siis pelasivat arvontapeliä, eikä siihen osallistujien tarvinnut olla arvontahetkellä paikan päällä.
Kyseessä näyttää olleen Kenon kaltainen, kaupungeissa kahdesti päivässä arvottava rahapeli, jolla Han-dynastian aikana kerättiin varoja suuriin valtiollisiin projekteihin, esimerkiksi Kiinan muuria on rahoitettu tällä menetelmällä. Lisäksi kiinalaisten lottorahoja on käytetty köyhien auttamiseen ja armeijan ylläpitoon.
Rooman valtakunnassakin lotottiin ahkerasti
Muinaisen Rooman valtakunnassa tehtiin muutakin kuin valloitettiin, hajotettiin ja hallittiin, tai rakennettiin vielä tänäänkin olemassa olevia teitä. Hallitus osasi sielläkin kerätä kansalta varoja verotuksen lisäksi vapaehtoisuuden kautta, ja lottovaroilla rakennettiin esimerkiksi akvedukteja ja niitä kuuluisia Via Appian teitä. Jos mietiskelet, miten Rooman armeijaa kyettiin pitämään niin lukuisana ja ahkerana, osasyyt lienee lottopelissä, sillä armeijaakin rahoitettiin pelin kautta, jopa sotilaat itse ostivat pääsyn arvontoihin.
Kirjallisissa lähteissä on kerrottu jo keisari Augustuksen järjestäneen lottoarvontoja. Jaetut voitot eivät kuitenkaan tuolloin vielä olleet roomalaisia kolikoita. Keisari Nero painatti parhaimmillaan päivässä jopa 1 000 lottolipuketta, päämääränään auttaa onnekkaat lipukkeet saaneita ihmisiä. Keisari Elagabulas kuitenkin meni palkintojen osalla niinkin pitkälle kuin antamalla voittajille esimerkiksi kuusi orjaa tai kärpästä!
Keskiajan Euroopassa lotto rahoitti lähinnä uskonnollisia projekteja
Uskonnolla oli keskiajalla suuri merkitys. Kuten arvaat, kirkon isät tunsivat ja ymmärsivät voimansa ja roolinsa erityisen hyvin ja osasivat kerätä varoja paimentamiltaan syntisiltä. Kirkon keräämillä lottovaroilla rakennettiinkin suuriin asutuskeskuksiin mahtavia katedraaleja ja pikkuisiin puolestaan vaatimattomampia kirkkoja.